Yllätyin löytäneeni itseni tältä nykytaidetta käsittelevältä kurssilta, jonka tavoitteena on tehdä kurssilasiten yhteinen teos. Nykytaidehan on tavallaan taiteen tyylisuuntaus, mutta samalla nykytaide käsitteenä on ollut ja tulee olemaan aina, sillä se kuvaa nykyhetken uutta taidetta. Tosin nykytaiteeksi voidaan lukea moninaista taidetta myös esimerkiksi kymmenen vuoden säteellä nykyhetkestä.

 

Kurssille tupsahdettuani ensimmäinen tuntini alkoi uusien ihmisten tutustumisen parissa, ja joukosta saatoin torkkeleita, kalliolaisia sekä alppilalaisia, mikä mullisti tajuntani. Sydämeni syvyydestä toivoin, että ryhmä tulisi toimimaan sulavasti yhdessä ja saamaan aikaan hienon teoksen.

Tällä kertaa kurssin aiheena oleva shakki tulisi toteuttaa performanssitaiteen keinoin. Performanssi taide tarkoittaa yleisölle esitettävää taidetta taiteilijan toimesta ja hänen läsnäollessaan. Tähän opettajat olivat keksineet hienon idean pelata elävää shakkia Taiteden Yönä Karhupuistossa.

 

Shakki, tuo ihanainen taistelukenttä ja vallan, älyn, politiikan ja säätyarvojen symboli, mikä erottaa talonpojan ruhtinaasta. Taistelukenttä eli shakkilauta jaetaan 64 neliöön, joista 32 on varattu pelinappuloille. Kummallakin hallitsijalla on käytettävissään 16 yksikköä. Kummankin armeija sisältää ratsuja, sotilaita, torneja, lähettejä sekä kuningattaren ja kuninkaan. Tämän ruudukon vastakkaisissa päädyissä pelaajat antavat joukoillensa käskyjä ja seuraavat peliä. Kaikkien erilaisten yksiköiden liikunta on määrätty tietyin säännöin ja on täten hyvä rajoite pelin kannalta. Onhan oikeassakin sodassa rajoitteita, vaikka esimerkiksi se, että panssarivaunuja on lähes mahdoton saada lentämään kannattavasti. Vapaiten liikkuva ja mielestäni arvokkain nappula pelin kannalta on kuningatar. Monesti kuningattaren menettäminen voi johtaa häviöön.

 

Kokoonnuimme ryhmiksi, joissa työstimme shakkipelin eri osia. Mestaripelaajat, rakentajat, robottijoukot ja neuvonantajat työstivät omia asioitaan ja kuuluin itse sirkustiimiin, jonka tehtävänä oli rakentaa jokaiselle pelinappulalle värikkäät ja muoviset asut. Shakkipelissä minun tehtävänäni tulisi olla Sirkuskuningas. Kokosin ja tein asuni suurimmalta osalta itse, mutta apua sain esimerkiksi paidan ja housujen tekemiseen. Valtikassani oli diskopallo, jonka olin joskus hankkinut kirppikseltä ja kaikki muukin materiaalini oli kierrätettyä tavaraa, joka olisi muuten päätänyt mahdollisesti vain kaatopaikalle.

 

Asujen teossa tuli kiire loppujen lopuksi, mutta kaiken saimme kuitenkin valmiiksi ja taistelukuntoon. Kenraalimme pelasimme nopeasti, jotta kerkeisimme oikeaan peliin. Taiteiden yönä ilta-auringossa, kuitenkin puiden katveessa, jotka loivat kevyttä varjoa, tapahtui elävä shakki. Pelaaminen oli hauskaa ja varmasti kivan näköistäkin. Taustamusiikki loi pelille hyvän rytmin, sillä muuten performanssi ei olisi ollut yhtä elävä kuin se nyt taiteiden yönä oli. Kiitos.